"Mitä sä siellä niinku teet/teit?"

Tähän kysymykseen olen saanut vastata useasti ennen lähtöäni vaihtoon, sen aikana ja sen jälkeen. On ollut kysyjästä kiinni, onko hän oikeastaan edes ymmärtänyt vastausta. Tämä postaus varmasti selventää heillekin, että mitä olen touhusin opiskelujeni kannalta. Vaihdon aikana suoritin siis kolme kurssia, joista alla tarkemmin.

Ensimmäisenä Motion Graphics -kurssi, jonka aikana oli tarkoitus oppia After Effects -ohjelman perusteita ja luoda lyhyitä animoituja videopätkiä. Olin tutustunut ohjelmaan aiemmin jo TAMK:ssa ja perusteet palautuivatkin mieleen suhteellisen nopeasti. Kurssilla ei juuri opetettu mitään ja itse opettaja oli niin pelottava, ettei häneltä neuvoakaan uskaltanut kysyä. Kurssitöiden ja tehtävien eteen opiskelu oli siis lähestulkoon omatoimista ja internetin tutoriaalien varassa. Opin kuitenkin käyttämään After Effects -ohjelmaa paremmin, kuin mitä osasin ennen vaihtoani, joten ei se hukkaan heitettyä aikaa ollut kuitenkaan. Opin myös paljon uusia kikkoja. Tähän kurssiin en käyttänyt läheskään yhtä paljon aikaa kuin 3D-kurssiin, joten jälkikin on sen näköistä. Sen takia, laitan nyt videoista vain kaksi parasta, vaikka niissäkin silmään sattuu kaikenlaista korjattavaa. Pistetään silti näytille.

Tässä videossa oli tehtävänantona pilkkoa vapaavalintainen juliste osiin ja animoida se:

Tämän videon oli tarkoitus olla kurssin "lopputyö", jossa piti näyttää mahdollisimman paljon opittuja tekniikoita, mutta ajanpuutteen vuoksi, siitä tuli aika simppeli:

Toinen kursseista oli ryhmätyökurssi, jossa teimme pelin 7-11 vuotiaille lapsille. Olin graafikkona ryhmässä neljän nuoren kollin kanssa, joilla ei pelin tekemisestä kovin paljoa kokemusta ollut, joten työskentely oli aika ajoin turhauttavaa. Lopputuotoksesta ei tullut kovin hyvännäköinen, koska kooderit eivät vaan saaneet kaikkia tekemiäni grafiikoita peliin mukaan, ja ne jotka he saivat, eivät näyttäneet siltä mitä piti. Tuloksena siis sillisalaatti, jota ei kehtaa esille laittaa. Tässä kuitenkin maistiaisia siitä mitä sain aikaan:

Lopuksi kirsikka kakun päällä eli 3D Visualisation -kurssi. Kurssityönä oli mallintaa historiallisen henkilön asunto, johon kuului kaksi huonetta: työhuone ja olohuone. 12 henkilön listasta valitsin itselleni Florence Nightingalen, koska hän eli viktoriaanisen ajan Englannissa (meikän lempparia!). Opettelimme kurssilla 3D Max -ohjelman perusteita ja erilaisten tehtävien kautta saimme eväitä omien huonekalujen suunnitteluun ja mallintamiseen. Opettajat olivat avuliaita, mukavia ja mahtavia, ja olisin halunnut ottaa heidät Suomeen mukaan. Tämän kurssin kanssa olisin voinut viettää vaikka koko kevään ja nuo kaksi aiemmin kuvaamani kurssia lähinnä häiritsivät ja veivät aikaa 3D:hen uppoutumiseltani. Loppupuolella lukukautta vietin päiviä kellon ympäri tietokoneluokissa mallintaen, teksturoiden ja valaisten, ja vaikka se tuntuikin raskaalta, oli se hyvin palkitsevaa.

Loch Ness ja Urquhart castle

Vaihto alkaa olla jo loppusuoralla, mutta vielä ehtii kirjoitella muutamasta reissusta, jolla on tullut käytyä. Yksi näistä oli matka Loch Nessille, sekä sen rannoille Urquhartin linnaan ja Fort Augustukseen. Matka oli pitkä ja tämä reissu oli lähinnä bussissa istuskelemista, mutta se ei Skotlannissa haittaa, koska maisemat ovat upeat. Ajoimme jälleen Ylämaiden läpi tällä kertaa sää oli lämmin ja taivas pilvetön.

Bussin ikkunasta otettu... ja sen kyllä huomaa.

Ensimmäinen kohteemme oli Urquhart castle, jonka mailla on suurin osa Loch Nessin hirviön havainnoista tehty. Vaikka monsteri oli juuri kaksi päivää ennen reissuamme havaittu satelliittikuvissa, ei sitä kuitenkaan tällä kertaa näkynyt vaikka kuinka yritti kuikuilla. Linna on yksi Skotlannin suosituimmista matkailijoiden keskuudessa ja ilmakin oli paahteisen kuuma, joten porukkaa riitti. Sää ei ole ollut yhtä kesäinen yhtenäkään päivänä ennen tuota reissua, eikä sen jälkeen (ainakaan täällä sateisessa Glasgowssa..).

Vaipanvaihtoa hienoissa maisemissa. Kyllä vauvan kelpaa.

Linnavierailun jälkeen suuntasimme kohti Fort Augustusta ja Jennyn maatilaa. Olimme saaneet erikoisluvalla vierailla tämän mahtavan vanhan ladyn farmilla, jos hän itse vaan sattui olemaan kotona ja onneksi hän oli. Jenny puhui 5 viittä eri kieltä, joten hän pääsi rupattelemaan mukavia vaihto-opiskelijoista koostuneen ryhmän kanssa. Jennyn maatilalla pääsimme taputtelemaan hevosia, koiraa ja, yllättävää kyllä, aivan kesyjä Ylämaan nautoja. Ainoa asia, jota meitä kehotettiin varomaan oli lemmujen sarvet: Jos lehmä päättää yllättäen kääntää päätään, niin se ei näe varoa onko joku tiellä vai ei. Seivästysvaara oli siis ilmeinen.

Lehmät söivät suoraan kädestä, riskinä oli täydellinen käden limoittuminen.

Ihmekään jos ei näe varoa, mihin päätään kääntää.

Maatila sijaitsi aivan Fort Augustuksen kupeessa, joten kävimme pienellä kävelyllä sen keskustassa ennen kuin lähdimme pitkälle bussimatkalle kotia kohti.

Miten ne uskaltaa noin rannassa olla... Siellähän on monsu!

Glencoe ja Fort William

Ystäväni Riikan täällä ollessa teimme yhdessä reissun Studen Tours Scotlannin matkassa Skotlannin upeille Ylämaille: Glencoeen ja Fort Willamiin. Vuoristoon tottumattomilla suomalaistytöillä riitti ihmeteltävää ja ainakin itse ihastelin maisemia monttu auki. Itsehän nukun yleensä bussimatkat, mutta nyt ei malttanut silmiä ummistaa. Onneksi pysähdyimme ja purkauduimme bussista jaloittelemaan, ottamaan kuvia ja ihastelemaan maisemia. Kiipesimme jonkin matkaa rinnettä ja tuuli oli niin kova ja kylmä, että upeista maisemista huolimatta tuli pian bussia ikävä.

Ennen pistäytymistä Fort Williamissa ajoimme hieman pidemmälle ihmettelemään "Harry Potter -siltaa" Glenfinnaniin eli siltaa, jota pitkin Hogwarts Express -juna puksuttelee kolmessa Harry Potter -elokuvassa.

Ilmeisen hauska silta.

Glenfinnan Monument Loch Shielin rannalla.

Loch Shiel

Fort Williamissa teimme kävelylenkin Inverlochy Castlen raunioille. Linna rakennettiin vuoden 1280 kieppeillä ja palveli vuosisatoja strategisesti tärkeänä puolustuslinnakkeena.

Edinburgh Zoo

Huhhuh, miten onkin ollut kiireistä koko huhtikuu! Olen saanut raataa niska limassa kouluhommia kohta kolme viikkoa putkeen, myös viikonloppuisin ja usein kellon ympäri... Rupeaa pää jo lahoamaan, mutta onneksi loppu ja ensi viikolla 5 päivän loma Lontoossa oman kullan kanssa häämöttää. Matka mielessä jaksaa rypistää maaliviivan yli!

Kaikenlaista on tapahtunut viime blogautuksen jälkeen, mutta voisin aloittaa reissusta Edinburghin eläintarhaan, jonka tein Kirstyn kanssa jo jonkin aikaa sitten. Tämä oli meillä suunnitelmissa jo helmikuussa, mutta emme silloin olleet tajunneet, että jos tarhassa vierailija haluaa nähdä sen vetonaulat, eli jättiläispandat, sitä varten pitää varata etukäteen aika netin kautta. Onneksi Kirstyn työkaveri oli tästä vinkannut meille etukäteen, ettemme tehneet turhaa reissua.

No olihan ne pandat aika musukkaita. Ryhmille oli varattu hyvin lyhyt aika pandojen luona, vain vajaa 10 minuuttia. Toinen pandoista oli nukkumassa hassussa hyvin epäergonomisessa asennossa ja toinen natusti bambua nurkassa, valitettavasti niin, ettei siihen saanut kunnon näköyhteyttä. Näkeminen oli muutenkin vaikeaa, koska väkeä oli paljon ja kaikki painautuneita pleksiin kiinni. Joka kerta, kuin nukkuva panda aukaisi silmänsä, venytteli tai vaihtoi asentoa, kuului joukosta ihastuneita ja innokkaita huokaisuja.

Ergonominen torkkuasento.

Apinat aiheuttivat minussa ristiriitaisia tunteita. Suurin osa apinoista oli hyvin somia, aktiivisia, sympaattisia ja aidosti kiinnostuneita vierailijoista, mutta jotkin vaikuttivat masentuneilta ja apaattisilta.

Mikä nappisilmä!

Näitä pikkiriikkisiä kavereita olisi voinut seurata tuntikaupalla.

Kirstyn kanssa olimme hyvin kiinnostuneita kissaeläimistä, mutta suurin osa ei ollut kiinnostuneista meistä, vaan veteli sikeitä koloissaan. Näimme ainostaan jaguaarit ja leijonat vaikka tarhassa olisi hyvänä päivänä ollut enemmänkin nähtävää.

Kirstyn nappaama upea kuva jaguaarista (mitkä värit!)

Tämä oli päivän sykähdyttävin hetki... Hyvä ettei tullut löysät housuun.

Pandat, apinat ja kissaeläimet jäivät päivästä päällimmäisenä mieleen, mutta kyllähän tarhassa eleli kaikenlaisia elukoita. Lopuksi kuvien parhaimmistoa:

Minä en edes muista.... hirmu sympaattinen elukka silti!

Kaunis idyllinen ja romanttinen lepohetki.

Tämä vanha herra oli selvästi altaiden kingi.

Franz Ferdinand on pienempi kuin kolme

Tiistaina se päivä sitten vihdoin koitti, jota olin odottanut elokuusta asti (jolloin liput hommasin), nimittän Franz Ferdinandin keikka. Itse bändiähän olen fanittanut jo vuosia, mutta koskaan en ole päässyt keikalle asti. Nyt siihen oli loistava tilaisuus ja koska bändi aikanaan perustettiin Glasgowssa, niin mikäpä sen parempaa kuin päästä koti-yleisön sekaan. Mukaani sain värvättyä hyvän ystäväni Riikan, jonka kanssa kuuntelimme Franz Ferdinandia jo "villissä nuoruudessamme". Riikka suostui keikan kuvaajaksi, joten sain itse keskittyä fiilistelyyn ja hoilaamiseen. Siitä olen erittäin kiitollinen. Tässä kirjoituksessa käytetyt kuvat ja videot ovat kaikki Riikan kuvaamia!

Lähtökuopissa...

Tarkoituksena oli päästä eturiviin (tottakai!), mutta lähtö viivästyi sen verran, että jono oli keikkapaikan ulkopuolella muodostunut sen verran pitkäksi, että löysimme itsemme loppujen lopuksi toisesta rivistä. Se ei näkyvyyttä eikä tahtia haitannut, koska onnistuin onneksi muiluttamaan itseni sellaisen likan taakse, joka oli pituudeltaan minua vain leukaan asti. Lisäksi tämä paikka oli juuri laulajan (Alex) mikin alla, mikäs sen parempaa.

Keikka alkoi rytinällä lempparibiisilläni uudelta albumilta, Bullet:



Energia keikalla oli aivan mieletön. Vaikka osasinkin odottaa hyvää showta, ylitti keikka odotukseni. Laulut olivat sopivasti hittejä ja harvemmin livenä kuultuja kipaleita, tasaisesti kaikilta levyiltä. Kuulin myös monet lempparibiisini. Parin tunnin keikan aikana rymisteltiin läpi 23 laulua, aivan mahtavaa.

Paine lavaa kohden kasvoi tasaisesti keikan loppua kohden eikä mustelmilta vältytty. Taistelin kuitenkin kuin eläin pitääkseni paikkani. Känniääliöitä ja tunkemista olen keikoilla ennenkin kohdannut, mutta tämä meininki oli jo ihan omassa luokassaan. Keikan jälkeen olimme molemmat hiestä litimärkiä, väsyneitä ja onnellisia.

Etenkin hittibiisien aikana meno yleisössä oli hurjaa, hyvä esimerkki on alla oleva Riikan urheasti kuvaama Do you want to:


 
Bändin bussit oli pysäköity keikkapaikan eteen, joten en voinut vastustaa kiusausta ja jäimme ovelle kytikselle, josko poitsut ehtisivät vaihtamaan muutaman sanasen lähtiessään. Eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä! Basisti, Bob, tulikin ulos aika pian, muttaa muuta poppoota saimme odotella tunnin verran. Ja tämä tunti tuntui todella pitkältä, koska ulkona oli kylmä ja olimme hiestä märkiä. 

Lopulta kuitenkin pääsimme Alexin juttusille ja kerroimme, että olemme tulleet Suomesta asti keikalle. Alex oli otettu ja sanoi, että siitä onkin vuosia, kun he ovat olleet Suomessa ja kertoi meille, että he nauhoittivat sinkkujen B-puolia studiolla Helsingin satamassa. Mukana oli kuulema jokin suomalainen bändi, joka oli todella suosittu 80-luvulla, mutta Alex ei millään muistanut tämän bändin nimeä. Itselle tuli jälkeenpäin mieleen, että olisikohan ollut Hanoi Rocks? Ainakin he ovat joskus levyttäneet samalla studiolla, mutta Google ei kerro enempää. Enpä tiennyt tätäkään mielenkiintoista asiaa. Kiitimme kovasti loistavasta keikasta ja saimme halit ja kuvat. Miten voi nainen näyttää noin maaniselta... jos hymy oli yhtään leveämpi, naama repeäisi...

Hangon keksi ja väsynyt muusikko

Tällä kertaa tämmöinen fanitytön purkautuminen. On se ihan mukavaa tuntea itsensä teiniksi jälleen vaikka jo kolmeakymppiä kolkutteleekin. Paras keikka, jolla olen koskaan ollut. Milloin pääsee uudestaan?

(Loput Riikan videot löytyvät täältä)

Perth

Eipä ole hetkeen ollut aikaa päivitellä blogia! Koululla kiirettä riittää, joten stressi on sen mukainen ja siksi varmaan terveytenikin petti taas. Tämä viikko on vietetty yskien ja niistäen, mutta levolle ei silti ole ollut aikaa. Ensi viikolla pääsen ottamaan rennommin, koska hyvä ystäväni tulee lauantaina reilun viikon vierailulle. Odotan sitä innolla! Odotan myös innolla tiistain Franz Ferdinand -keikkaa, jota olenkin odotellut elokuusta asti, kun sain liput hankittua. Kaikenlaista kivaa siis tiedossa. Viime viikonloppuna kävin Kirstyn kanssa Edinburghin eläintarhassa, mutta siitä lisää kunhan saan päivän parhaat otokset valittua.

Tällä kertaa voisin jakaa muutaman kuvan Student Tours Scotlandin järjestämältä reissulta Perthiin, jolla kävin reilu viikko sitten. Lähdimme aamuvarhaisella sateisesta Glasgowsta kohti koillista. Perillä sää oli harmaa, mutta kuitenkin sateeton ja kirkastui iltaa kohden. Perth oli kaunis, sympaattinen ja viehättävä noin 50 000 asukkaan kaupunki.

Näkymä sillalta Tay-joelle

Vanha hautausmaa, johon sattumala törmäsin

Fair Maid of Perth, Sir Walter Scottin samannimisestä romaanista

Kiipesimme heti perille päästyämme 222 metriselle Kinnoull Hillille ja siinä oli kunto koetuksella. Jalat olivat kipeänä vielä muutamana päivänä reissun jälkeen, hyvää treeniä siis. Vaatetta minulla oli vaan ihan liikaa päällä ja soijaa pukkasi ihan kunnolla. Huipulla tuuli kovasti (hiki kuivui tehokkaasti) ja näkymät olivat upeat. Kukkulalla seisoi Lord Grey of Kinfaunsin vuonna 1829 rakennuttama näkötornin raunio, Kinnoull Tower. Torni siis oli tosiaan rakennettu raunioksi, pelkästään maisemaa kaunistamaan, rakennelmaa ei koskaan käytetty mihinkään.

Perth pilkistää oikealla

Kiva reissu kaiken kaikkiaan. Mielenkiintoista vihdoin päästä näkemään muitakin kaupunkeja kuin Glasgow. Vaikka Kirstyn kanssa jo Edinburghissa piipahdinkin, niin emme itse kaupunkiin ehtineet tutustua. Se reissu tehdään sitten joku toinen viikonloppu.