Edinburgh Zoo

Huhhuh, miten onkin ollut kiireistä koko huhtikuu! Olen saanut raataa niska limassa kouluhommia kohta kolme viikkoa putkeen, myös viikonloppuisin ja usein kellon ympäri... Rupeaa pää jo lahoamaan, mutta onneksi loppu ja ensi viikolla 5 päivän loma Lontoossa oman kullan kanssa häämöttää. Matka mielessä jaksaa rypistää maaliviivan yli!

Kaikenlaista on tapahtunut viime blogautuksen jälkeen, mutta voisin aloittaa reissusta Edinburghin eläintarhaan, jonka tein Kirstyn kanssa jo jonkin aikaa sitten. Tämä oli meillä suunnitelmissa jo helmikuussa, mutta emme silloin olleet tajunneet, että jos tarhassa vierailija haluaa nähdä sen vetonaulat, eli jättiläispandat, sitä varten pitää varata etukäteen aika netin kautta. Onneksi Kirstyn työkaveri oli tästä vinkannut meille etukäteen, ettemme tehneet turhaa reissua.

No olihan ne pandat aika musukkaita. Ryhmille oli varattu hyvin lyhyt aika pandojen luona, vain vajaa 10 minuuttia. Toinen pandoista oli nukkumassa hassussa hyvin epäergonomisessa asennossa ja toinen natusti bambua nurkassa, valitettavasti niin, ettei siihen saanut kunnon näköyhteyttä. Näkeminen oli muutenkin vaikeaa, koska väkeä oli paljon ja kaikki painautuneita pleksiin kiinni. Joka kerta, kuin nukkuva panda aukaisi silmänsä, venytteli tai vaihtoi asentoa, kuului joukosta ihastuneita ja innokkaita huokaisuja.

Ergonominen torkkuasento.

Apinat aiheuttivat minussa ristiriitaisia tunteita. Suurin osa apinoista oli hyvin somia, aktiivisia, sympaattisia ja aidosti kiinnostuneita vierailijoista, mutta jotkin vaikuttivat masentuneilta ja apaattisilta.

Mikä nappisilmä!

Näitä pikkiriikkisiä kavereita olisi voinut seurata tuntikaupalla.

Kirstyn kanssa olimme hyvin kiinnostuneita kissaeläimistä, mutta suurin osa ei ollut kiinnostuneista meistä, vaan veteli sikeitä koloissaan. Näimme ainostaan jaguaarit ja leijonat vaikka tarhassa olisi hyvänä päivänä ollut enemmänkin nähtävää.

Kirstyn nappaama upea kuva jaguaarista (mitkä värit!)

Tämä oli päivän sykähdyttävin hetki... Hyvä ettei tullut löysät housuun.

Pandat, apinat ja kissaeläimet jäivät päivästä päällimmäisenä mieleen, mutta kyllähän tarhassa eleli kaikenlaisia elukoita. Lopuksi kuvien parhaimmistoa:

Minä en edes muista.... hirmu sympaattinen elukka silti!

Kaunis idyllinen ja romanttinen lepohetki.

Tämä vanha herra oli selvästi altaiden kingi.