Ensitunnelmia

Huh, perillä ollaan. Lennot menivät oikein sutjakkaasti ja ongelmitta, vaikka minua väsytti kuin pientä eläintä 4 tunnin yöunien jälkeen. Onnekseni sain aamulla kyydin lentokentälle, en nimittäin niin hermostuneena ja jännittyneenä olisi itse löytänyt sinne.

Perillä Glasgown lentokentällä minua tuli vastaan tuleva kämppikseni Kirsty, joka paljastui oikein mukavaksi tyypiksi. Minusta tuntui heti, että olemme samalla aaltopituudella ja kämpälle päästyäni tuntoni vahvistuivat. Monet huonekalut, esineet ja värit olivat kuin minun valisemiani. Tulemme oikein hyvin juttuun ja Kirsty on heittänyt minua yliopistolle ja takaisin, kun hän itse sattuu olemaan aivan yliopiston lähellä töissä. Asunto ei tosin ole lainkaan niin lähellä keskustaa, kuin asuntoilmoituksen kartta väitti (liekkö bugi vai mikä). Vuokra tosin on edullisempi. Kämppä ja kämppis kuitenkin tuntuvat niin sopivilta, etten anna etäisyyden haitata. Etenkin kun saan aina kyydin keskustaan, kun aikataulumme vain natsaavat yhteen. Eikä bussilla kulkeminenkaan ole niin hankalaa, yhteydet ovat hyvät. Julkisia kulkuvälineitä en tosin ole vielä joutunut kokeilemaan.

Vaikka monet olivat etukäteen varoitelleet siitä, että täällä on todella kylmä sisällä, en siltikään osannut odottaa näin sisuskaluja jäätävää koleutta. Huoneeni ikkuna vuotaa todella pahasti, mutta onneksi Kirsty lupasi ottaa vuokranantajaan yhteyttä, josko joku tulisi vilkaisemaan onko ikkunassa jotain vikaa. Ikkunan edessä on kirjoituspöytä, jota ei voi käyttää tarkoitukseensa, koska sen ääressä on liian kylmä istua. Pöydällä on piianpeili, joka olisi kätevä meikkaukseen, mutta kun yritin käyttää sitä tänä aamuna, se ei onnistunut. Aina kun toin naamani lähelle peiliä, se meni hengityksestäni niin pahasti huuruun, etten nähnyt siitä mitään. Ensimmäinen yö oli aika vaikea, koska minulla oli niin kovin kylmä, vaikka päälläni oli pitkähihainen pitkä yöpaita, polveen asti ulottuvat villasukat, legginsit, villapaita ja käsivarrenlämmittimet. Toinen yö oli jo helpompi, kun sain Kirstylta lainaan kuumavesipullo-pehmolelun.

Uusi paras kaverini Herra Hippo -kuumavesipullo

Yliopistolla kaikki on tuntunut toistaiseksi hyvin hankalalta ja jähmeältä. Ensi töikseni minun piti mennä yliopistolle rekisteröitymään opiskelijaksi, käyttäjätunnuksen ja salasanan tätä varten olin saanut pari päivää aiemmin sähköpostiini. Asia, jota en todellakaan osannut odottaa oli se, että yliopistolla oli mahdotonta päästä missään nettiin! Monenlaisten mutkien kautta 3 tunnin säädön ja häsläämisen jälkeen pääsin vihdoin nettiin hakemaan tarvittavat tiedot sähköpostista vaihto-opiskelijoita auttavan vapaaehtoisopiskelijan tunnuksilla. Hän oli onneksi avulias, mukava ja hämmentävän pitkäpinnainen tyyppi. Seuraava haaste olikin kampuksen Wifin saaminen toimimaan Linux-koneellani. Yliopiston sivuilta löytyi kyllä ohjeet kaikille muille käyttöjärjestelmille. Onneksi lopulta löysin opettajan, joka osasi auttaa minua ongelmassani. Itse rekisteröitymiseen ja tietojen täyttämiseen meni siis noin 15 minuuttia, mutta kaikkeen nettihäsäämiseen sen ympärillä n. 5 tuntia...

Toisena päivänä oli infotilaisuus vaihto-opiskelijoille, joka selvensi jonkin verran asioita. Tosin kursseja en päässyt vieläkään valitsemaan. Opiskelijat oli jaettu ryhmiin sen mukaan, mitä he olivat ilmoittaneet haluavansa opiskella ja ryhmistä huolehti aina se opettaja, joka näitä aineita opetti. Noh, minulle määrätty opettaja ei ollut paikalla ja palaa töihin vasta torstaina, joten saan mielenrauhan kurssien suhteen vasta sitten, kun hän ehtii minut tavata. Lähes kaikki muut siis saivat asiansa järjestykseen, joten olo oli orpo ja ulkopuolinen. Suomalaisia sentään yliopistolla tuntuu riittävän, ja joidenkin kanssa ehdin tänään jo jutustellakin.

Vaikka kaikki tämä vuodatus kuulostaakin aika negatiiviselta, niin mieli on ihan hyvä. Kylmyys on aiheuttanut nukahtamisongelmia, mutta olen kuitenkin saanut nukuttua hyvin ja pitkiä yöunia. Ongelmat yliopistolla selviävät varmasti tällä viikolla sopivasti ennen kuin koulu alkaa maanantaina. Kämppä, kämppis ja kämppiksen kisuli (joka nytkin nukkuu kerällä sylissäni) eivät voisi juuri mukavampia olla. Oma huone on tosin vähän karu, mutta eikohän täällä sen n. 4 kuukautta viihdy (ehkä sitten viihty, kun saan kokolattiamaton pestyä/puhdistettua/tehtyä sille jotain... se on sanalla sanoen ÄLLÖ).

Ennen lähtöäni sain valtavan määrän tukea ja apua ystäviltäni (+ ystävien avo/aviopuolisoilta!) ja sukulaisiltani. Kiitos vielä kaikille kovasti. Toivottavasti pääsen joskus tekemään teille kaikille vastapalveluksen. Suurkiitos myös vanhemmilleni, jotka kestivät melkein kaksi viikkoa tätä kiukuttelevaa kakaraa, joka käyttäytyi välillä kuin persiiseen ammuttu karhu. Stressi ja väsymys ottivat välillä vallan. Vähän nolottaa, kun ottaa huomioon miten paljon apua heiltäkin sain.

Kakara pääsi kuitenkin ehjänä perille. :)

Yövarustukset päälle ja nukkumaan!