Jippijaijee! Kurssit ovat vihdoinkin lyöty lukkoon. Olinkin jo viime viikolla alkuviikosta hermoromahduksen partaalla, kun mitään ei tapahtunut. Viime postauksessa kirjoitin, että tästä on suunta vain ylöspäin, mutta eihän se tietenkään pitänyt paikkaansa. Kukaan ei vastannut meileihini eikä lähettänyt meiliä vaikka oli luvannut, enkä tiennyt missä minun olisi milloinkin pitänyt olla tai kehen ottaa yhteyttä. Olin aivan hukassa. Onneksi eräs mukava heppu otti minuun yhteyttä keskiviikkona ja pahoitteli, ettei kukaan ole vieläkään ehtinyt katsoa kanssani, mitä haluan opiskella. Sen lisäksi, että pääsin tämä mukavan, ymmärtäväisen ja auttavaisen herran (joka puhui ymmärrettävää amerikan aksenttia!) juttusille, tapasin myös muutaman muun opettajan, jotka tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita toiveistani ja tavoitteistani. Heidän takiaan uskoni yliopistoon ja motivaationi opiskeluun heräsivät uudestaan. Olen todella kiinnostunut kursseista, jotka minua odottavat!
 |
| Upeaa arkkitehtuuria yliopistolla... |
Kävin myös ensi kertaa pyörimässä Glasgown keskustassa. Ei sitä kyllä kovin kauniiksi voi kutsua. Yksi kaveri totesi ennen lähtöäni, että Glasgow on harvinaisen ruma kaupunki. Jollain tavalla pidän tästä paikasta kuitenkin, vaikka kaikkialla on likaista ja ränsistynyttä.... ja märkää ja kylmää. Odotan innolla, että pääsen näkemään muuta Skotlantia ja etenkin Edinburghia. Vaikka Glasgow voi ajoittain olla vähän masentava kaupunki, sen asukkaat vaikuttavat todella mukavilta, lupsakoilta ja huumorintajuisilta. Aksenttiakin olen oppinut ymmärtämään jo aika hyvin, Tänäänkin luennolla opettaja puhui todella vahvaa aksenttia, mutta ymmärsin häntä täysin!
 |
| Buchanan Street - ostoskatu keskustassa |
Loppuviikosta minua odottikin jymy-yllätys... Kämppikseni lähti torstaina vanhemmilleen parin päivän reissulle ja koska minulla ei perjantaina ollut koulua, päätin jäädä asunnolle tekemää rästiin jääneitä tehtäviä. Iltapäivällä, kun olin lähdössä käymään kaupassa, en saanut asuntomme ovea auki! Avaimeni ei vaan käynyt lukkoon! Ovemme on siis sellainen, että se pitää aina lukita perässään, kun tulee ja menee, ja avata avaimella molemmilta puolilta. Olin siis jumissa sisällä lauantai-iltaan asti. Omat syötäväni loppuivat, mutta sain Kirstyltä luvan syödä hänen ruokiaan. Hänellä oli onneksi myös yksi ylimääräinen avain, jonka toimivuuden testasimme lauantai-iltana. Aluksi minua ei juurikaan harmittanut, etten päässyt lähtemään minnekään, kun ei minulla oikeastaan ollut mitään tärkeää menoa. Lauantaina Andy kuitenkin pyysi minua mukaan bändinsä keikalle Edinburghiin ja enhän minä mihinkään päässyt! Mietin jopa, että olisin kiivennyt ikkunasta ulos, mutta asumme kolmannessa kerroksessa, eikä taloissa täällä ole edes palotikkaita! Kirsty päästi minut vapauteen, kun hän palasi reissultaan illalla ja lähdimme Adamin luokse juhlistamaan vapautumistani. Andy liittyi bändeineen joukkoomme myöhemmin yöllä. Kivaa oli jälleen ja sain lisäkosketusta Skotlantilaiseen alkoholikulttuuriin.
 |
| Asumme vanhassa koulussa, joka kunnostettiin asuinkäyttöön 2005 |
Gluteenitonta ruokaa täältä on ollut vaikea löytää. Etenkin yliopistolla ruokalat ja kahvilat myyvät lähinnä leipiä, piiraita, pizzaa, kakkuja, muffinsseja ja keksejä. Suurimmassa osassa salaattejakin on pastaa, ja ne muutamat missä ei ole, menevät parempiin suihin samantien. Olenkin alkanut ottamaan omia eväitä mukaan varmuuden vuoksi, mutta mieluummin söisin lämmintä ruokaa lounaaksi. Kaupassa gluteenittomat tuotteet eivät ole niin hyvin esillä kuin Suomessa eikä valikoimaa ole läheskään yhtä paljon. Joitain tuotteita, mitä käytän Suomessa usein ja jotka löytyvät lähes jokaisesta vähän isommasta suomalaisesta kaupasta, ei löydy täältä ollenkaan. Joitain tuotteita olen löytänyt terveyskaupoista, mutta hinta on ollut niin päätä huimaava, että ne ovat jääneet hyllyyn. Onneksi löysin todella hyvän ja edullisen englantilaisen verkkokaupan, josta saan kaiken tarvitsemani. Menimme Kirstyn kanssa hakemaan vähän dagen efter -mättöä KFC:stä sunnuntaina, koska KFC on ehdottomasti lempipaikkani kaikista pikaroskaruokaloista. Ja oi, olihan se ihan hervottoman hyvää! Otin tietoisen riskin leivityksen kanssa ja tänään olen saanut kärsiä siitä: hirveät vatsakivut ovat kiusanneet koko päivän (polvet eivät ainakaan vielä ole poksahtaneet). Melkein tekisi mieli sanoa, että KFC oli kaiken tämän kivun arvoista.
 |
| Näkymä eteisen ikkunasta + Kirstyn laina-auto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti