Kaikkeen tottuu

Reilu kuukausi on nyt mennyt ja alan pikkuhiljaa tottua täällä elämiseen. Asiat jotka hämmensivät minua aluksi tuntuvat nyt suht normaalilta. Näista asioista muutamia mainitakseni:

- Ihmiset ylittävät autotien ihan mistä sattuu ja milloin heitä huvittaa. Välillä tuntuu, että heitä ei kiinnosta tiellä liikkuvat autot laisinkaan (eikä hengissä pysyminen). Itseäni hirvitti tämä aluksi, etenkin kun istuin pelkääjän paikalla Kirstyn autossa. Minulle on kerrottu, että täällä yliajotilanne / törmäys jalankulkijan kanssa määritellään lähes poikkeksetta kuskin viaksi, joten heidän pitää olla aina varuillaan ja ajaa hitaasti. Siksi jalankulkijat tuntuvat luottavan siihen, että autoilijat varovat heitä. Olen yrittänyt elää maassa maan tavalla, mutta autotietä ylittäessä katson silti molempiin suuntiin, ennen kuin töytäisen tielle.

- Alan vähitellen tottua myös "vääränpuoleiseen" liikenteeseen, enkä enää säiky autossa istuessani muita autoja... Aluksi luulin, että joku meinaa vähän väliä rysäyttää kylkeen! Toisenpuoleisen liikeenteen huomaa yllättäen myös kadulla kulkiessa. Ihmiset kuuluu ohittaa samoin kuin autotiellä, vasemmalta puolelta. Pariin kertaan piti tanssahdella vastaantulijoiden kanssa, ennenkuin tämä painui muistiin.

- Kaduilla ei näy juopottelevia ihmisiä viikonloppuisin. Jos jää poliisin haaviin kadulla avonainen pullo kädessä, saa 50 punnan sakon. Tässä ollaan aika tarkkoja.

- Jotta saa laitteeseensa sähköä ei riitä, että pistokkeen laittaa seinään. Jokaisen pistorasian kohdalla on vielä erikseen vipu, mikä pitää napsauttaa on-asentoon. Tämä on muutaman kerran unohtunut ja aiheuttanut hämmennystä... mutta alan pikkuhiljaa muistamaan!

Puolet keittiön vivuista... kun vaan muistaisi mikä tekee mitäkin.

- Pulloja ja tölkkejä ei kierrätetä millään lailla. Aluksi niiden roskiin heittäminen tuntui niin oudolta, kuin olisi heittänyt rahaa roskiin! Samaan roskiin menevät kaikki: lasi, pahvi, ruoka, paperi... kaikki. Kierrätystä ei juuri harrasteta. Tämä tuntui aluksi aika ahdistavalta, mutta kummasti kaikkeen turtuu.

- Sade. Sitä tulee usein ja paljon. Ihmettelin aluksi, miksei ihmiset täällä kanna mukanaan sateenvarjoa 24/7, koska erittäin todennäköisesti jossain vaiheessa päivää sataa kuitenkin. Ihmiset eivät vain välitä sateesta, he vetävät hupun päähänsä ja jatkavat matkaa. Olen huomannu, että itsekin olen alkanut jättää sateenvarjon kotiin useammin, kuin otan sen mukaan. Olen myös alkanut harmitella sitä, että takissani ei ole huppua.

Sateinen kotikatumme olohuoneen ikkunasta kuvattuna.

- Kylmyys. Olen todellakin tottunut siihen! En enää edes tarvitse kuumavesipulloa joka päivä.

- Ihmiset ovat mukavia ja kohteliaita. Kiitos ja anteeksi kuuluvat sanavarastoon. Takanakulkijalle pidetään AINA ovea auki. Muutaman kerran on pitänyt ottaa pari juoksuaskelta, ettei ystävällinen henkilö joudu liian pitkään seisomaan pitämässä ovea auki. Tätä tapaa en aio unohtaa, kun palaan Suomeen.

Lopuksi äärimmäinen ystävällinen ele, jonka kohteena sain olla tänään. Kirsty oli viikonloppuna käymässä isovanhempiensa luona ja edellisellä vierailullaan hän oli maininnut isoäidilleen, että noudatan gluteenitonta ruokavaliota. Noh... Nyt Kirsty toi minulle tuliaisena ison kauppakassillisen erilaisia gluteenittomia tuotteita, jotka hänen isoäitinsä oli ostanut minulle! Minulle, täysin tuntemattomalle ihmiselle, jota ei ole koskaan tavannut! Täytyy myöntää, että olin aika mykistynyt. Kaikki tuotteet ovat vieläpä minulle sopivia ja täysin vehnättömiä (ainoastaan kaurakeksien kanssa minun pitää noudattaa varovaisuutta ja kokeilla kestääkö masuni kauraa).

Pussista löytyi suklaamuffinsseja, soijakaakaota, tummaa paahtoleipää ja sämpylöitä, riisi/maissi-pastaa, soijavanukkaita, näkkäriä, kaurakeksejä ja sitruunakakkusia. Normaalisti en koskaan osta gluteenitonta leipää tai kakkua kaupasta, mutta nämä menevät kyllä hyvällä ruokahalulla alas. Aikamoista.